keskiviikko 20. elokuuta 2014

Junasukkakukka ja myssypyörylä

Junasukkakukkaan tarvitaan 22 paria suloisia pikkusukkia. Eikös vain! Sain nämä sukat tänään töihin ahkeralta kutojalta ja todella tarpeeseen tulevatkin. Sukkatilanne Seinäjoen sairaalassa on aika lailla kädestä suuhun tilanteessa. Sukat menevät sitä mukaa, kun saamme kudottua niitä ja lisää kutojia tarvittaisiin joukkoomme, että saisimme hieman puskuria sinne sairaalan sukkavarastoon, että kätilöillä olisi antaa sukat jokaiselle pikkuiselle. Vein pari päivää sitten 33 paria ensiavuksi, kun sukat oli ihan kaikki, mutta ne on taittu jakaa jo, joten ei nämä kauan riitä. Vauvoja tosiaan syntyy aika monta päivässä, joten sukkia kuluu lahjoiksi. Jos sinusta tuntuu, että voisit kutoa sukkia ja lahjoittaa ne, ota minuun rohkeasti yhteyttä. Sähköpostini löytyy tuosta oikealta sivupalkista.
Sukkien lisäksi olen tällä viikolla saanut postitse lähetyksen, joka sisälti 13 myssyä. Syksy saapuu ihan selvästi myös vauvarintamalle ja myssyihin on tullut kesän jälkeen tummempia sävyjä. Suloisia nämä ovat kaikki. Jos kudot mieluummin myssyjä kuin sukkia, ovat nämä ihan yhtä tervetulleita lahjoja.

maanantai 18. elokuuta 2014

Pitsikamarissa

Teimme kesälomareissun Viroon ja siellä pääasiassa Tarton ja Viljandin seudulle. Pääkohteemme olivat erilaiset kauniit puutarhat, mutta joukkoon mahtui myös muuta. Yhdessä puutarhassa oli koottu myös talon yläkertaan pitsihuone, jossa oli aivan valtava määrä käsin virkattuja, kudottuja, nyplättyjä sekä muuten valmistettuja pitsejä. Huokailin vain katsellessani ympärille tuossa ihanassa huoneessa.

 Yhdessä nurkassa oli pitsineito. 
 Emännällä oli silmää erilaisille asetelemille.



Minulla itselläni on jonkin verran kerättynä erilaisia vanhoja pitsejä, mutta kokoelmani on hyvinkin pieni ja vain kalpea aavistus tästä ihanasta pitsihuoneesta. Kuvissa vain osa koko huoneen pitsivalikoimasta. 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sairaalaan neuleita

Viime viikko on mennyt lomaillessa kauniiden puutarhojen parissa sekä mökillä. Nyt palaan vihdoinkin kotiin, ja edessä huomenna työt jälleen. Lomareissusta enemmänkin myöhemmin, mutta nyt hieman tilannepäivitystä käsitöiden parista.
Sain viestin, että Seinäjoen sairaalassa oli viimeinen pari lahjoitettuja sukkia annettu vastasyntyneelle, joten kiireen vilkkaan heti kotiin päästyäni kokosin parin viikon aikana tekemäni sukat kasaan ja päättelin vielä lankoja sekä nappasin yhteiskuvan. Nämä  on kudottu lahjoituslangoista ja painot ovat: ylärivissä lilakirjavat 22 g, Nalle Taika -langasta 32g ja 32 g sekä sinikeltavalkokirjavat 23 g. Alarivissä Lanetista keltaiset sukat 23g ja 23g. Keskellä Woolista olevat valkoiset 31 g. Yhteensä lankoja kului 186 g.
Kokosin kaikki näiden parin viikon aikana postitse saamani sukat vielä kaverikuvaan ja vein illalla sukat sairaalaan. Jälleen kerran sukat otettiin mielihyvin vastaan ja kerrottiin vanhemilta saatu ihana palaute sukista. Uusia sukkia tarvittaisiinkin kiireen vilkkaa, sillä viemäni 33 paria ei kauan piisaa heillä. Minulla on jo melkein yksi sukka kudottuna.

tiistai 5. elokuuta 2014

Tekisi mieli värittää

Joku kangas on heti sellainen, että siitä tietää, mitä siitä pitää neuloa. Tämä paksu puuvilla oli heti laukun näköinen. En ollut ainoa, jonka mielessä se muuttui heti laukuksi. Kangaskassi varakassina ei ole laisinkaan hassumpi idea. Itselläni on sellainen hyvin usein mukana, ja kun se jää kotiin, niin tarvetta olisi heti.
Tyttäreni olivat nähneet kankaan pöydälläni ja heille oli heti tullut ajatus, että neuloisikohan äiti tuosta heille kangaskassit. Heidän teki mieli myös hakea kangastussit ja värittää noita kuvioita kuin värityskirjan kuvaa. Kankaan kuvat kyllä houkuttelevat ajatukseen värittämisestä.
Ja äiti neuloi kasseja. Jokaisesta kassista tuli hyvin erilainen. Eri puolilla kassia on eri kuva ja vaihtoehtoja piisaa. Kone hieman valitti, kangas oli niin paksua, joten joissain kohdissa piti miettiä, montako kangasta sitä onkaan päällekkäin.
Kasseja syntyi ihan kivasti. Ja en minä ainakaan pysty päättämään, mikä olisi lempparini kuvioista.
Kasseja löytyy ensi viikonloppuna Isonkyrön 1700 -luvun markkinoilta. Jollei vielä viikonlopulle ole keksitty mitään kivaa tekemistä, niin tule käymään. Siellä on aivan ihania käsityönmyyjiä vaikka kuinka paljon ja pitkästä aikaa myös Kardemumman Talo omalla kojullaan. Koju on yhdessä ystäväni kanssa ja meiltä löytyy kaikkea kivaa, mm. pitkiä pitsisukkia, kasseja, mekkoja pienille tytöille, kahvipussikasseja, kortteja sekä sisustuslaatikoita.
Mieheni teki mulle tänään kyltin, joten osaat kojulleni. Tämä siellä otsalaudassa koreilee, käyhän moikkaamassa. Olen itse myymässä perjantaina ja sunnuntaina.
Olen itse piirtänyt joka kirjaimen, hän sahasi, minä hioin ja maalaus jäi miehelleni. Ihan mukava kesäpäiväprojekti, vaan aikaa siihen meni.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Päivä, jolloin kierrätys toimi kuin unelma

Meillä on yläkerrassa ollut jo monta vuotta rahi nuorison käytössä. Rahi on aikoinaan ostettu SPR:n kirpparilta muistaakseni ihan muutamalla eurolla ja sillä on ollut ulkoasuna vihreä sametti. Kukaan ei ole oikein väristä tykännyt, mutta rahi on palvellut uskollisesti väristään huolimatta, joten ei ole tullut aikaiseksi vaihtaa sille uutta päällystä. Eilen toin rahin alas siinä ruoanlaiton välissä aikomuksenani pistää päällisen pesuun. Perunoiden kiehumisen aikana poistin päällisen, joka oli todella likainen. Oli nuoriso tainnut käyttää rahia pöytänä elokuvanaposteluilleen. Täytteetkin olivat hieman irronneet rungosta ja valahtaneet alas.

Tutkailin päällistä hieman tarkemmin sen ollessa irrallaan. Se oli kyllä aika auringonpolttama ja kulunut, myös likainen, joten tuumasin, että sen voisi jo laittaa oikeastaan pesun jälkeen matonkuteisiin ja tehdä vihdoinkin uusi päällinen rahille. Tuumasta toimeen. Mieheni meni johonkin palaveriin ja pistin itseni ja rahin samaan autoon ja pyysin heittämään vanhempieni luo. Ei tullut kuin pikkulenkki. Äidillä on kokemusta näistä tuunauksista ja ehtymätön varasto kaikkea mahdollisesti tarvittavaa. En tullut ottaneeksi kuvaa rahista vanhassa kuosissaan, sillä niin nopsaan kaikki lähti etenemään. Olisihan sitä kameran voinut ottaa mukaan ikuistamaan projektiamme, mutta ehkä toisella kerralla sitten.

Mieheni palaverin aikana purkasimme äidin kanssa rahin alkuperäisen päällyksen ja hän leikkasin sen avulla varastoistaan löytyneestä keinonahasta uudet osat rahiimme. Kangas oli joskus vuosia sitten ollut meidän sohvamme taustakangas, jonka hän oli ottanut talteen myöhempää käyttöä varten. Sohvan taustahan ei kulu mihinkään, etuosa ja siitäkin istuinosa ja käsinojat vain, joten siitä jää hyvää materiaalia. Minä kunnostin alasvalahtaneita täytteitä kiinnittämällä ne uudelleen äidin ommellessa uutta päällistä. Sivuihin lisäsimme lisää vanua vanhan painuneen lisäksi. Pohjaan nauhakuja, johon pujotimme uuden nyörin ja näin meillä on paljon paremman näköinen rahi olohuoneessamme. Todellista tuunaamista ja kierrätystä. Aikaa tähän meni kaikkiaan puolitoista tuntia ja se pitää jo sisällä tarvikkeiden etsimisen, ompelut sun muut.

Kotona vielä kaivoin kankaan, jonka leikkasin pohjaa hieman pienempänä ja pujotettiin se peittämään rahin rungosta näkyvä osa tuonne päällisen alle. Pohjasta tuli todella siisti, eikä runkona oleva styrox murene. Rahin pohja kestää katseet, vaikka sen kääntäisi nurinkin. Uudistetulle rahille on kovasti käyttöä ilmennyt. Entinen rahi olohuoneestamme joutuikin keväällä hävitykseen loppuun palvelleena ja tilalle on kaivannut uutta. Kaupasta ei vain ole oikein korvaava löytynyt. Nyt meillä on uusi, josta ei kyllä päällepäin näy, että se on tuunattu versio. Ainoastaan yläkerta jäi nyt ilman rahia tämän siirtyessä alakertaan.
Eipä mennyt lauantai sittenkään hukkaa, vaikka päivä tuntui perjantain veroiselta. En nimittäin tahtonut saada perjantaina mistään oikein otetta. Mikään ei onnistunut, mitä aloitin. Mutta tämä kyllä korvaa hetkeksi tuon perjantaisen osaamattomuuden. Onneksi äiti on näppärä ompelukoneen käyttäjä ja hyvä näkemään mahdollisuudet käyttää materiaaleja uudelleen.