sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kirjastotäti pukeutuu kalloihin

Sisareni sai jo romanttiset ranteenlämmittimet, mutta silti jotenkin jäi kaivertamaan ne pääkallot ja niinpä suunnittelin ja kudoin hänelle sellaiset. Eiköhän hän nyt näiden jälkeen pärjää ensi talven.
Pääkallot löytyi jostain netin syövereistä, tai suurinpiirtein kaaviot, kun yhdessä katseltiin malleja, mikä häntä miellyttäisi. Siskoni lähdetty etsin puikot ja laitoin ensimmäisen rannekkeen kokeilumielessä puikoilla. Aika pitkälle kudoinkin sen samana iltana. Päätin kutovani niin pitkät rannekkeet, kuin mustasta kerästä tulisi. Ensimmäisen rannekkeen siirsin sitten sivuun kerän näyttäessä silti, että olisi puolessa välissä ja kudoin toisen kerän päältä ensimmäiseen langan tulessa kerän sisältä.
Ja aika hyvin onnistuikin. Ensimmäinen ranneke oli kolmea kerrosta vaille valmis, kun mittasin loppulangat. Mustaa jäi vajaa 10 cm pätkä rannekkeiden valmistuttua ja pääteltyäni ne. Ei mitään turhia langanloppuja. Kaksi iltaa näissä kului vähän niin kuin muiden töiden lomassa. Kyllä näissä kehtaa pitää kauhutunnin kirjastossa Halloweenin alla. On tämä musta kyllä aika surkeaa kudottavaa lampun valossa.
Malli: Kirjastotädin kauhutunti by Kardemumma
Lanka: Zimba Top, musta ja valkoinen, 56 g.
Puikot: KnitPro nro 2,5.

Perjantaina pistäydyin Seinäjoen käsityömessuilla. Minusta messuilla oli ihan mukavia ideoita toteutettavaksi. Ostin lankaa, nukantekolaitteen, nyörintekolaitteen sekä muutaman muunkin askartelujutun. Päivä kului mukavasti. Haaveissa siintääkin sitten Tampereen käsityömessut. Olen ilmeisesti pääsyt käsityöjumistani, kun tekeminen taas kiinnostaa.
Lauantaina olin heti aamusta liikkeellä äitini kanssa Lankavassa, Kauhavalla. Mieheni lähti meille kuskiksi ja kantoavuksi. Onneksi olimme heti aamusta liikkeellä, sillä väkeä oli paljon ja hyllyt tyhjenivät joutuisasti. Työnäytöksiä seuratessamme mieheni kiristi yhdet kangaspuut, kun ne näyttivät hajoavan siihen paikkaan ja kutoja oli tyytyväinen. Olisi pestannut hänet heti sinne talonmieheksi. On kai tottunut minun jäljiltä tarkistelemaan kangaspuita, kun ne aina unohtuu tarkistaa. Mukaan lähti koko joukko puuhasteltavaa kangaspuiden kanssa, loimilankoja ja matonkuteita sekä hieman sukkalankaa, ettei meillä turhaan kantoapua ollut mukana. Mukava päivä.

8 kommenttia:

  1. Hienot tuli!! Samaa mieltä mustan langan neulomisesta :)

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka hienot lämmittimet! Tuli heti hirveä hinku saada itselle samanmoiset, vaikken kirjastotäti olekaan :-D

    VastaaPoista
  3. Aika mahtavat! Ja pääkallot on kyllä harvinaisen hienot, välillä niitä näkee paljon köppäsempiäkin kalloja!

    VastaaPoista
  4. Onpa kivat! TOdella siisti neulomisjälki. Tampere kutsuu pian... sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tampereelle minäkin olen menossa. Lauantaina, kun en muina päivinä onnistu olemaan paikalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Se lämmittää kovasti Kardemumman sydäntä.